Olipa mukava jutella kanssasi Lola!

Kannattaa lukea lisää Lolan blogista. Alla ote kirjoituksesta. Linkki lopussa.

Ihana, ihmeellinen ikääntyminen

Sattuikin, että tällä viikolla on somessa näkynyt kuvahaaate teemalla ”miten olemme muuttuneet kymmenessä vuodessa?”. Toisille kaikki muutokseen ja ikääntymiseen liittyvä aiheuttaa valtaisan kriisin, ja monet heistä tekevät kaikkensa näyttääkseen samalta ikuisesti, ja välttääkseen ikääntymisen keinolla millä hyvänsä. Mulle ei kriisejä aiheudu. Ikääntymisen kuuluu asiaan, aivan kuin kaikenlainen muutoskin. 

Jo nuoruudessa katsoin sarjaa ”Amy’s Law”, ja mietin että kyllä, tuollainen pitkä, paksu, harmaa letti mullakin sitten joskus olisi, kuin oli päähenkilön äidillä Maxinella.

Kun täytin 30, kysyttiin onko ikäkriisiä? Ei ollut. Kun täytin 40, kysyttiin onko ikäkriisiä? Ei ollut. Tuossa välillä kysymykset eivät oikeastaan koskaan lakanneet, joten nythän ne jatkuvat varmasti loppuun asti. Usein se mitä kysyy toiselta, kertoo myös paljon niistä omista epävarmuuksista, eli niitä ikäkriisejä on aika laajalti havaittavissa.

Mulle ikääntyminen on vanhenemista, kasvamista, kehittymistä, viisastumista, jatkuvaa oppimista ja enemmän ja enemmän itsensä löytämistä. Joka päivä osaa arvostaa uusia pienempiä asioita elämässä, ja se into oppia, mennä ja tehdä, nähdä ja kokea, se ei tunnu hiipuvan kohdallani lainkaan. Tykkään elämästä ihan ehdottomasti eniten just nyt 41 vuotiaana. 

Lue koko blogi: https://blogit.apu.fi/lolao/ihana-ihmeellinen-ikaantyminen/